Tapaus Englanti on erilainen. Paikallinen huligaaniongelma on onnistuttu poistamaan katsomoista ja lakaisemaan nurkan taakse, tällä kertaa Ranskaan. Joka toinen kesä iso läjä valkoisia, pisamaisia, kaljamahaisia englantilaisia ryntää Kolmen Leijonan perässä johonkin päin aurinkoista maailmaa kannattamaan rakastamaansa joukkuetta. Kalja maistuu ja kaikilla on kivaa. Joka kerta mukana kulkeutuu myös joukko aivokääpiöitä joiden ainoa ajava into on ikkunoiden rikkomisessa, mukiloimisessa ja siinä, että pienessä mielessään he tuntevat hetken olevansa suuria ja saavansa valtaa aiheuttamalla sivullisissa pelkoa. Kun tämä ryhmä saa vahvistusta marginaalisesta osasta kymmentuhatpäisiä humalaisia, valkoisia, pisamaisia ja kaljamahaisa "jalkapallokannattajia" on soppa valmis. Ero ensimmäisessä kappaleessa mainittuihin Puolaan, Unkariin ja Venäjään on silti iso. Näissä maissa toimintaa ei edes yritetä suitsia. Kovin kaukaa ei ole haettu se, että jos toimitaa ei tueta niin ainakin se hyväksytään valtionjohdon puolesta.
Ja vielä on Ruotsi. Tämä on vaikeampi tapaus. Ruotsissa huligointiongelmaa on vähätelty kansallisen jalkapalloliiton toimesta. Kaikki tapaukset ovat 90-luvun lopusta lähtien määritelty yksittäistapauksiksi. Lahden toiselta puolelta katsottuna tuntuu että tappelut ja katsomokulttuurin voimakas kasvu on lyöty samaan karsinaan. Maksu on ollut iso. No entäs Suomi. Piirit ovat pienet, mutta vaikea on olla lyömättä yhtäsuuruusmerkkejä Ruotsin 90-lukuun. Luulisi, että tässä vaiheessa kannattaisi suitsia tappelijat kaduilla ilman tarvetta rajata hölmösti katsomossa piilevaa kannattajapotentiaalia.
Ja sitten veikkaukseen,
Herttoniemestä kajahtaa. Yönsoturi Aslan "Lebron" Lindeman on siirtynyt kisajohtoon ja viimevuoden mestari Ada on valloittanut kakkospaikan. Takajoukot muodostavat Taiga, Hilma, Teemu ja Hanski. Kaikki on siis ennallaan!
https://drive.google.com/file/d/0B61aiHlie699bnhhdHFaeHJKU28/view?usp=sharing
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti