URUGUAY-PORTUGAL
Godin ja Gimenez vs Ronaldo, Pepe vs. Suarez - tuttuja taistelupareja Madridin derbystä ja El Classicosta. Kaksi joukkuetta joiden historia fudiskartalla on pitkä, mutta yhteisiä kohtaamisia ennen tämän iltaista on vain kaksi. Portugalia ja Uruguayta yhdistää myös pikkuveljeys - Argentiinan ja Espanjan varjossa, altavastaajana ja räksyttäjänä. Lähtöasetelmiltaan peli, josta voi odottaa vähämaalista ja tylsää, mutta ennenkaikkea Uruguayn kultaiselle sukupolvelle viimeinen esiintyminen MM-kisoissa ja näin myös ainutkertainen mahdollisuus painaa leimaa fudishistoriaan.
Kysyttäessä tuleeko pelistä tylsä vastasi Uruguayn kaiken kokenut koutsi Tabarez näin:
“I don’t know, but, if it’s boring and we win, we’ll celebrate.”
Sama rullatuolista operoiva herrasmies puki kaiken urheilun yllätyksellisyyden ja muussa elämässä kiinni olemisen hienosti:
"We have prepared well, but football teams are made of glass. It can break. A player can’t sleep because the baby cried. Another is fighting with his girlfriend. It breaks. The World Cup is always special but we don’t know what will happen until the game starts.”
Kisatoimistossa liputetaan myös iltapelissä Etelä-Amerikalle eikä vähiten herra Tabarezin vuoksi - voisiko vastaavalla terveydellä ja ulkoisella habituksella varustettu kaveri ikinä valmentaa Suomessa kolmella korkeimmalla tasolla. Palloliiton kurssituksen jäljiltä fudiksen nykyisyydestä enemmän ymmärtävät 30-40-vuotiaat tiennevät jotain mitä Tabarezin ikäluokka ei. Kokemus ei ole jämähtämistä vaan ymmärrystä ja kykyä nähdä metsä puilta. Alla oleva juttu kantsii lukea ennen peliä. Tylsyys on joskus vain mielipide.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti