Kuukausi eurooppalaista fudisjuhlaa on takana ja tänään EM-kisat ja EM-kisaveikkaus 2024 saa päätöksensä. Hesarin toimittaja jo teurasti kisat kaikkien aikojen huonoimmiksi, koska Ronaldo oli huono, Mbappe ei osunut puiden väliin ja maaleja tehtiin keskimäärin vähemmän kuin aiempina vuosina. Kisatoimistossa kisat on nähty hiukan eri vinkkelistä.
Fudista voi pelata useammalla eri tavalla ja ihan yhtä monella tavalla turnauksia on myös voitettu. Rinus Michelsin Hollanti -88 oli hitusen viihdyttävämpi kuin aurinkorannalta kisoihin kutsuttu Rickhard Möller Nielsenin Tanska 1992 tai Otto Rehnhagelin Kreikka 2002. Espanjan tiki-taka mestaruudet 2008 ja 2012 taas jakoivat Euroopan kahtia, osa ihasteli ja osa tylsistyi pallon hallinnan hitauteen. Sen lisäksi, että voittaa voi monella tavalla myös eri tyyleille pelata löytyy omat ihailijansa ja kannattajansa.
Hesarin toimittaja myös syyllistyi myös liikaan dramatisointiin. Arvokisat ovat näkyvä osa futiksen evoluutiota, mutta tämän illan voittaja tuskin merkittävästi muuttaa sitä millaista fudista MM-kisoissa 2026 pelataan. Toki arvokisat kokoavat laajat massat samojen otteluiden ääreen. Suuret fudista vain sivulta seuraavat kannattajat Suomessa osallistuvat kuukauden festivaaliin ja samalla havahtuvat siihen, missä asennossa fudismaailmaa taas parin vuoden tauon jälkeen köllöttelee.
Ihana Espanja ja kamala Englanti, Vakuuttava luovuus ja kauhistuttavan tylsä puolustus - onneksi elämä ei ole yhden totuuden marssi. Turnausmuodon erityisyys on siinä, että toiseksi parhaasta joukkueesta voidaan kiistellä. Mestari on silti aina mestari ja kun huomenna heräämme on jompikumpi illan joukkueista on voittanut. Sikäli urheilu on kuin matematiikkaa. Jos ja vain jos voitat olet Euroopan paras, mestari, kunnes toisin todistetaan.
Miten maailma muuttuisi jos kolme leijonaa karjuisi mestaruudelle. Olisi ihanaa jos Harry Kane voittaisi vihdoinkin jotain, Gareth Southgatelle mestaruus merkitsisi siirtymistä sylkykupista messiaaksi, tuhannet ja taas tuhanne suomalaiset joiden lauantai iltapäivää rytmitti Englannin Liiga kierros vuosia saisivat vihdoinkin juhlia suosikkijoukkeensa voittoa. Ja tietysti Kisaveikkausryhmässä jatkuvan naljailun alla olevan Tomin ilon ilta olisi ansaittu.
Illan ottelun lähtökohdat ovat vielä hiukan normaalia jännittävämmät. Juuri kukaan ei pidä Englannin puolia. Southgate on leimattu tylsimykseksi, Kolme Leijonaa tylsyyden takuumiehiksi ja kaikkien huulilla on Espanjan ihmepoikien nimet. Ehkä juuri tässä on se mihin ottelu ratkeaa. Altavastaaja, oman saaren tuen siivittämä Englanti joka on kääntänyt jo nyt mahdottomat tilanteet mahdollisiksi. Siinä hetkessä kun Harry Kane nousee puskuun ja pallo painuu maaliin sekoaa koko Englanti. Ja kun peli soljuu eteenpäin sillä rytmillä ja taidolla, jonka pelaajisto mahdollistaisi suurin osa meistä unohtaa. Lyhyessä turnauksessa joukkue on juuri niin hyvä kun sen viimeinen ottelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti